Eilen aamulla istuin puoli tuntia labrajonossa viemässä pojan pissanäytettä ja olin labrassa sisällä ehkä puoli minuuttia. No, koko minuutin, jos ihan väkisin väännetään. Olin siellä sitä paitsi sitä varten, kun mies ei ollut ehtinyt jäädä mummojonon jatkoksi sen purkin kanssa. Siispä minä menin heti, kun vaan pääsin. Tänään sitten uudet näytteet ja nekin turhaan, kun ei ollutkaan sellainen tulehdus, mitä puhelimitse tiistaina toisaalla epäiltiin. Sitten päivällä seuraava jonotus lääkärille, yli puoli tuntia. Ei ne nyt pahoja jonotusaikoja ole, jos vertaa eräisiin muihin koettuihin paikkakuntiin tai siis niiden lääkäripalveluihin. No, huomenna testataan taas labran jonoa hieman toisaalla. Siellä on kyllä tähän asti ollut oikein hyvät kokemukset.

On se vaan sellaista lasten kanssa, että terveyspalvelut tulee tutuiksi. Aikuinen kestää yhtä sun toista aika paljon ennen kuin lääkäriin erehtyy menemään. Sitten, kun lapsi sairastuu, niin sinnehän on mentävä ja miten epämääräisten selitysten kanssa. Koitapa ottaa irti parivuotiaasta lapsesta, että mihin sattuu ja miten sattuu ja kuinka kipeä sitä onkaan. Sitten kun itkettää, niin itkettää ja sitten kun ei enää satu, niin ei muista oikein, että mihin sattuu...

Itse asiassa olen tosi tyytyväinen nykyiseen paikkakuntaan palvelujen suhteen. Kyllä vaan, kun tarkemmin ajattelen. Kauhulla on vieläkin mielessä Kangasalan kokemukset. Päivystysjonot viikonloppuna oli tuntikausia ja aina piti paikanpäällä käydä siihen ilmoittautumassa. Sitten piti joko pysyä paikalla tai omalla uskalluksella lähteä välillä kotiin. Vieläkin kauhulla ajattelen sitä, miten isompi poika (silloin pieni) sai keuhkokuumeen. Siellä sitä sitten jonotettiin, vaikka yritettiinkin asiat mahdollisimman hyvin junailla.

Ikävät jutut jää mieleen. Kuinka totta onkaan, että ikävistä asioista kertoo helposti vaikka kuinka monelle ja positiivisista sitten ehkä muutamalle. Senköhän takia nämä blogitkin on usein negatiivisvoittoisia? Minusta negatiivisuus on ikävää, mutta nyt vaan jotenkin puhisuttaa. :) Jospa kuitenkin illalla poika voisi jo paremmin, saatiin sentään jo jotain lääkettä.