Se on täydellinen ehdottomuus ja sokeus ja kuurous kukkuranpäälle kasattuna. Tarkoitan sitä, miten jotkut ihmiset ovat niin totaalisesti jotain tiettyä mieltä, että sokeutuvat kaikilta muilta näkökulmilta ja erityisesti siltä, että niillä toisilla ihmisillä on täysi oikeus olla toista mieltä. En halua, että lapseni olisivat totaalisesti jonkin tietyn ajatuksen vallassa.

Ikä on varmaan ravistellut ehdottomuutta itseltänikin monessa mielessä. Hyvää on tehnyt myös se, että on ollut itse kokemassa asioita eri kanteilta. Ehkä en ole mikään täydellisen ehdoton ihminen ollut koskaan.

Mutta miten voivat vielä jotkut aikuisetkin olla täysin sokeasti oman oikean asiansa saarnaajia. Saarnaaja (en etsi uskonnollista merkitystä) taitaakin olla hyvä sana sillä tavalla, että omaa asiaa aletaan paasata täysillä heti, jos joku yksikin sana sen saarnauksen laukaisee. Eikä tällainen ihminen edes halua ymmärtää, että sen sanan sanoja voisi olla monipuolisesti eri mieltä, vaan saarnaajalle se sana edustaa täsmälleen tiettyyn muottiin valettua mielipidettä, joka on muka muotoutunut vääristä lähtötiedoista ja ymmärtämättömyydestä.

Mitä muuta sellaiselle saarnaajalle voi tehdä, kuin kääntyä ympäri ja kävellä pois? Ei ole olemassa avainta, jota kääntämällä saarnaaja päättäisikin avoimesti kuunnella. Siltä se ainakin tuntuu.

Haluaisin, että pojat oppisivat ymmärtämään, että maailma on paljon muutakin kuin se, mitä itse ympärillään näkee. Kyselyikä on ärrrrsyttävää välillä, mutta jotain siitä pitäisi säilyä aikuisellakin. Ehkä sitten voisi olla suvaitsevaisempi ja ymmärtää enemmän. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi mielenkiintoista ymmärtää.

Pakko pistää tähän, että juuri nyt olisi niin helppo ajatella, että Israelin suunnalla asuu käsittämättömän tyhmiä ihmisiä. Helppo ei ole oikein, eikä oikeutettua. Mutta en minä pätkääkään hyväksy sitä, mitä siellä touhutaan. Miten voisi olla ajattelematta niitä omien poikien ikäisiä poikia ja kaikkia muita ihmisiä, jotka siellä kärsivät.