Kyllä tätä onkin odotettu ja sitten kumminkin se oli yllätys. Vielä perjantaina tokaluokkalainen ei meinannut tajuta, että nyt ei tarvitse mennä yhdeksään päivään kouluun. Kyllä siitä nyt sitten riemuitaan, kun on maanantai aamu. :)

En vaan tiedä kumpi kaipaa enemmän lomaa, poikakaksikko vai äiti. Täytyy yrittää pitää ihan oikeasti lomaa. Nykyään se vaan on niin hankalaa. Se tässä yrittämis jutussa on ongelmana, että hommat on koko ajan päässä.

Saa nähdä, miten tuo Kissanpäiviä ja koiranunta homma etenee. Ikinä en ole ajatellut, että töitä voisi tehdä niin hymy huulilla ja aina yhtä nautinnolla, kun tuota lehteä. Monta kertaa on tullu mieleen, että voiko joku asia olla niin hauskaa ja silti onnistua noin niin kuin elannon kannalta. Kyllä minä uskon, että voi, mutta kun se on niin pahuksen hauskaa. No, on siinä sitten huonotkin puolensa. Yleensä ne tulee eteen lehden ilmestymisen jälkeen tai jos käy niin kuin tällä kertaa - lapset sairasti aika pahaan aikaan, just kun oli kiirettä. Mutta tottakai äiti juoksee lääkärissä ja laboratoriossa monena päivänä peräkkäin ja lohduttaa vaikka yöllä, jos se on tarpeen...