No niin. Nyt minä pääsen kirjoittamaan siitä, mikä oli heti aamusta ja jo eilen illalla taas mielessä. Minulle on ikuinen mysteeri, milloin lapsen kanssa pitää mennä lääkäriin. Sanotaan, että pitkittynyt kuume on yksi syy. Jos pelkästään sen takia menee, niin "nauretaan pihalle". Ei ehkä ihan noin rajusti, mutta närkästynyt ilme tai vilkaisu on kyllä todennäköinen.

Viime viikolla käytiin kamalan flunssan yhteydessä tulleen hengenahdistuksen takia. En uskaltanut jäädä illalla kotiin, kun pojan hengitys vinkui ja puhuikin vain pari sanaa kerrallaan ja veti taas rajusti henkeä. No silloin pääsi Arttu hengittelemään bioniclenaamarilla Ventolinea ja elämä alkoi taas sujua. Oli muuten isovelikin vähän vakavana, kun pikkuveli sai niin upean bioniclenaamari kokemuksen. :) Pitkään on puhuttu naamarista, josta nousi savua ja sellaista ääntä. :D

Tänään sitten oli niitä turhaksi luokiteltavia käyntejä. Kuumetta on rajusti ja poika valitti korvaansa heti puoli kuudelta aamulla. Eihän siinä äidillä ollut mitään mahdollisuutta jättää lääkärikäyntiä väliin, mutta mitäänpä ei löytynytkään. Että semmoinen tapaus.

Mutta mistä sen tietää? Milloin on mentävä? Joka ikinen kerta on saman kysymyksen edessä ja koittaa arpoa, että soitanko nyt vai tunnin tai parin päästä. Ja entäs jos lapsi näyttääkin tervehtymisen merkkejä juuri, kun aika on. Sehän on hyvin tyypillistä.