Kyllä kesä on ihanaa aikaa lapsille. Minusta tuntuu, että naurun määräkin tuplaantuu. :) No ehkä itkunkin, kun kaadutaan vähissä vaatteissa tai tulee väsähdys pitkän touhuilupäivän päätteeksi. Saattaapa siis olla, että tasapaino ilon ja ikävempien hetkien kanssa säilyy. Enpä olekaan tullut ajatelleeksi.

Trampoliini on saanut niin suuren suosion, että eipä taida dominopalikat kiinnostaa ennen kuin seuraavana sadepäivänä. :) Kirjoitelen siis niistä sitten vasta. Yllättävän hyvin kaksivuotiaskin muuten sanoo "trampoliini", kun sinne haluaa ja kinuaa. Päivä menisi kevyesti trampoliinin vieressä päivystäessä, joten vaatimuksia kuuluu usein. Se on ehkä ärsyttävin puoli koko hommassa.

Temput on parissa päivässä kehittyneet niin, että pienempikin hyppii paikallaan ja hyppää siitä pyllylleen. Voi naurun käkätystä :D ja äidin hermoilua. :D Taitaa naapurusto kaikua komennuksista, että "pysy siinä keskellä". Ja kiinniottajat on molemmilla puolilla trampoliinia silloin, kun pienemmälle annetaan lupa seisaaltaan hyppiä juuri siinä keskirastin kohdalla. Ehkäpä ensi viikolla ostetaan suojaverkko... Mutta se ei kyllä vähennä vahtimisen tarvetta.

Sanontahan kuuluu, että kesä ja kärpäsiä. Vesileikkien ansiosta muuttaisin sen muotoon "kesä ja paarmoja". Kestävistä leikkipaikoista puheenollen tuo kuvassa oleva systeemi on kestänyt ainakin kolme, mutta muistaakseni neljä kesää. No yksi tai kaksi osaa on paikattu, mutta enpä olisi ostaessa uskonut.