Joskus, ihan pienen hetken vain, toisinaan, jää miettimään millaista elämä olisi ilman poikia. Hiljaista? Tyhjää? Vapaata? Minkälaista? Mutta miksi turhaan miettimään, kun ei sitä osaa kuvitellakaan. Olen tänään onnellinen, monestakin syystä, mutta pojat on niistä yksi. Ihana seurata, kun pienemmänkin posket alkaa taas pyöristyä sairasteluiden jälkeen. :)

Eilen tuli kokeiltua sitä, minkälaista olisi, jos olisi vain yksi poika. Kummallista se on sekin. Sitä oikein kaipasi "Äiti mä kuolen nälkään" huutelua. Se on muuten ehkä yleisin täysin samana toistuva lause ainakin meidän ekaluokkalaisen suusta. Välillä tuntuu, että nälkäänhän poikaa tapetaan, kun ikinä ei ole maha täynnä. Vaikka taitaa moni muukin äiti joskus punastua moisista huuteluista. Minkäs teet, kun maha on pohjaton. :)