Sain juuri vastauksen kokemuksen kautta siihen, että mihin vedän rajan. Siis, että mitä en tekisi lasten takia. Toista kertaa en aja polkupyörällä täydessä vastatuulessa 8 kilometriä pitkin Pohjanmaan avaraa maisemaa. :D Voi pyhä jysäys sentään, että oli kova urakka. Sama matka aamulla - myötätuuleen - ei ollut mitään verrattuna iltapäivän operaatioon, mutta pääsipä poika sentään auton kyydissä kotiin. Sille tielle olisi jääty, epäilen, jos olisi yhdessä yritetty kotiin polkea. Nooh, olisi sieltä kotiin tultu, mutta millä aikataululla.

Koulujen yleisurheilukilpailut oli kyllä muuten varsin mielenkiintoista ja muistia virkistävää katseltavaa. Tuli mieleen se, miten omana kouluaikana sellaisiin tapahtumiin osallistuttiin. :) Kyllä vaan on hyvä asia, että vanhemmat osallistuu aina toisinaan lastensa juttuihin.